Islannissa 2010

Koska poden hirveää kuumetta päästä käymään saarella uudelleen, päädyin nyt tekemään postauksen ajastani siellä vuonna 2010. Olin siis töissä maalis-huhtikuun eräällä yksityisellä hevostilalla, joka sijaitsi etelä-Islannissa. 

Olin haaveillut Islantiin töihin menosta koko 2000-luvun. Viimein 10 vuotta haaveiltuani päädyin eräänä iltana nettiin selailemaan huvin vuoksi lentoja. Luultavasti se oli äitini, joka potkaisi minua lähdön kanssa persuuksille ja auttoi lippujen ostossa. Niin sitä sitten alettiin odottamaan lähtöä, jota en ollut uskoa todeksi. Niin monen vuoden haaveilun jälkeen olin todella pääsemässä kokemaan Islannin. 

Islanti oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin; jännittävä ja jotain niin erilaista mitä ikinä olin nähnyt ja kokenut. Tila hevosineenkin oli juuri sopiva sen hetkiseen kokemukseeni nähden. Tykkäsin Islannista valtavasti, mutta luulen, etten aivan saanut kaikkea sitä irti mitä olin lähtenyt hakemaan. Luultavasti suurimpana ongelmana oli valtava ikävä kotiin, joka sumensi halun keskittyä nauttimaan siellä olosta. Siksipä sinne siis tekisi mieli nyt uudelleen kun on vähän vanhentunut, itsenäistynyt ja viisastunut. Hevostaidotkin ovat hieman eriluokkaa :D Luulen kuitenkin, että seuraava reissuni sinne tulee olemaan puhtaasti lomamatka. Töitä vastaan mitään olisi, mutta tällä hetkellä en tietenkään voi lähteä mihinkään pitkäksi aikaa. Ehkä jonain päivänä vielä.. 

Hyviä muistoja jäi kuitenkin paljon, kuten lukuisat maastoreissut. Lisäksi opin paljon hevosista. Olin tilalla päivät yksin ratsastamassa ja oman järjen käyttö hankalissa tilanteissa oli välttämätöntä. Mielestäni pärjäsin ihan hyvin sen aikaiseen kokemukseeni nähden. Suosikiksi hevosista tuli nopeasti todella herkkä tamma Von. Tietenkin olisin tahtonut sen matkamuistoksi, mutta en saanut silloin rahoitusta sen ostamiseksi. 

Ehdottomasti yksi upein kokemus oli olla tuomarin sihteerinä LadyTölt:ssä. Se oli hyvin opettavainen ilta, joka harjoitti paitsi paljon silmääni ja avasi myös maailmaa baanan keskellä.

  

Von
  

  

   

Eniten kotopuoleen huolta lienee herätti uutinen tulivuoren purkauksesta, joka tapahtui heti seuraavana aamuna tulopäivästäni. Ensimmäinen pikkupurkaus oli tietenkin vasta maistiainen, kunnes sitten pari viikkoa myöhemmin Eyjafjallajökull aiheutti purkautimisellaan aika paljon enemmän harmia paitsi monille paikallisille, myös lukuisille ihmisille, jotka olivat aikeissa kulkea lentoliikenteellä. Tilalle, jolla olin, purkaus näkyi, muttei aiheuttanut mitään ongelmia. Usein vain katselimme sen tupruttelua keittiön ikkunasta. Kunnes sitten vuori päätti purkautua toistamiseen...

Eyjafjallajökull Borgarkotin pihalta kuvattuna. Välimatka n. 100km.

Olin siivoamassa tallia kun äiti soitti Suomesta (jep, elin Islannissa koko ajan uutispimennossa..) ja kertoi uuden purkauksen olevan sitä suuruusluokkaa, että lentämään ei välttämättä pääse viikkoihin. Paitsi juuri sillä seisomalla jos kiiruhtaisin vauhdilla Reykjavíkiin ja pomppaisin bussiin, joka vie pohjoiseen. Akureyrin lentoasemalta oli vielä mahdollista päästä saarelta lentämällä pois. No, se bussi tietenkin oli lähdössä siitä hetkestä lukien tunnin päästä. Ynnäilin sekunnin sadasosan asioita. a) Olen tilalla yksin, ei siis autoa b) Reykjavíkiin on tunnin ajomatka c) haisen paskalta ja tavarat on pakkaamatta. Juuri sillä hetkellä tilan emäntä sattui kurvaamaan pihaan, aika satumainen tuuri! Muuten olisin jäänyt vielä viikoiksi jumiin Islantiin. Suunniteltuun kotiinpaluuseen oli kaksi päivää enkä olisi voinut jäädä saarelle sen pidemmäksi. Teimme päätöksen noin kahdessa sekunnissa. Seuraavassa hetkessä tavarat oli hujanhajan matkalaukuissa ja minä istuin autossa matkalla Reykjavíkiin. Ihmeen kaupalla ehdin siihen bussiin ja aloitin matkani pohjoiseen. Haisten edelleen paskalta, päälläni ammoniakin katkun ikuisiksi ajoiksi niellyt islantilaisvillanuttu. Tilalla hevoset olivat pilttuissa, kuivikkeita ei juuri käytetty, joten haju aamuisin tallissa oli.. no, vähintäänkin kammottava.


Matka pohjoiseen oli myös yksi reissun parhaista hetkistä ja sai minut vakuuttumaan, että sinne joskus palatessani, palaan juuri pohjoista-Islantia tutkimaan. Seutu oli kauneinta näkemääni. Sääli, etten saanut bussista kuvattua kovinkaan hyvin niitä jylhiä, mutta vehreitä maisemia. 

Tilan hevoslauma, taustalla tulivuori Hekla

Normaalisti lento Islannista Suomeen kestää n. 3 tuntia. Minä matkustin 24 tuntia istuen yöni Glasgow:n lentoasemalla ja välietapilla muutama tunti baarissa Oslossa. Oslossa törmäsin kivaan suomalais-seurueeseen, jonka kanssa vietin aikaa. Joskin jostain kumman syystä kukaan ei tahtonut istua vieressäni, vaan istuivat kaikki änkeytyneenä samalle puolelle pöytää. Yritin kyllä selittää, että tuli vähän nopee evakuointi kesken tallinsiivouksen. ;D Lopulta pääsin Helsinkiin melkein kaksi vuorokautta valvoneena. Odotin todella, että pääsisin vihdoin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet, mutta Helsingin päässä tyly virkailija ilmoitti, että matkalaukut ovat kadonneet.. great. Onneksi ne lopulta tulivat muutama päivä perästä päin.

Jotta sellainen reissu. Kaiken kaikkiaan tätä kirjoittaessa tuli todella kaihoisa fiilis. Tahdon ehdottomasti päästä uudelleen seikkailemaan :)

- Ida-