25. helmikuuta 2017

Opettamisesta ja omasta ratsastamisesta


Olen aina rakastanut opettamista. Marraskuussa kun tuttavani kyseli kiinnostuksestani tulla heille opettamaan erästä tyttöä, innostuin heti ajatuksesta. En voi silti kiistää, etteikö minua hieman ujostuttanut ja jännittänyt. Tyylini opettaa ei välttämättä sovi kaikille vaikka esimerkiksi ohjaajakurssilla aikanaan sain hyvää palautetta vetämästäni demotunnista. Päätin kuitenkin rohkeasti olla oma itseni ja antaa sitten tuon tytön päättää, haluaako hän tunteja vielä jatkossakin. Nyt jännitys opettamiseen on kadonnut säännöllisten viikkotuntien myötä ja meille on muodostunut aika hyvä tiimi. On ihanaa käydä opettamassa kun oppilas on motivoitunut ja kiinnostunut! On ollut upeaa nähdä se valtava kehityskaari Annin ja Rökkvin työskentelyssä.






Sen lisäksi, että minulla kävi tuuri kun sain oppilaakseni motivoituneen Annin paljastui, että hänkin on hyvin innostunut valokuvauksesta! Tyttö vieläpä aloitti juuri lukuloman lukiosta, joten kerrankin sain jonkun kuvaamaan päiväaikaan omaa ratsastusta. Aika mahtavaa! Se on tätä nykyä aika harvinaista herkkua kun aikataulut menee kaiken aikaa ristiin töiden takia esimerkiksi Marian kanssa. Torstaina Anni tuli meille vierailulle tutustumaan ensi kertaa meidän hevosiin sekä kokeilemaan ratsailta kaikkia kolmea issikkaa. Kasparin kanssa Annilla synkkasi tosi kivasti eikä Glján ja Aksunkaan kanssa huonosti mennyt vaikka noi mun herkkikset vähän omia oikkujaan Annille näyttikin. 😅 Kasparille Anni oli just täydellisen napakka ja rohkea, mutta reilu ratsastaja!








Kun opettaa, oppii siitä aina itsekin saaden uusia ajatuksia sekä työkaluja omaan ratsastukseen. Valokuvat paljastivat kaikki ne kehittämistä vaativat osa-alueet. Viime aikoina molemmat hevoset ovat kyllä edistyneet hyvin ja se on ehdottomasti tulosta oman istunnan kehittymisestä. Sen eteen olen tehnyt valtavasti töitä niin lihaskunto- kuin mielikuvaharjoitteidenkin kautta ja on hauskaa huomata kuinka palaset alkavat loksahdella kohdilleen. Mutta vielä on paljon duunia tehtävänä! Ryhti, kädet ja ristiselän rentouttaminen vaan ovat se loputon työmaa. Ja ehkä noille ilmeillekin vois yrittää tehdä jotain.. haha. 😂








Akilleksen tasapaino ja voima laukassa on edistynyt nyt aika huiman harppauksen verran. Se alkaa oikeasti olla jo aika ratsastettavissa ilman, että on riski ristilaukasta tai välittömästä heitosta passille jos yrität tehdä jotain. Ravi on edistynyt paljon talven aikana kun syksyllä se oli taas kateissa melkein kokonaan. Sen sijaan töltti vaatii nyt vuorostaan enemmän työtä kun se on jäänyt vähemmälle huomiolle meidän keskityttyä muihin juttuihin. 








Paljon kivaa kevääksi tiedossa niin oman ratsastuksen kehittämisessä kuin Annin opettamisessakin. Ihanaa kun saa pureutua sellaisiin asioihin, jotka antavat arkeen niin paljon inspiraatiota. 😍

Kiitos Annille kuvista! Annin blogissa voit vierailla 
osoitteessa http://thedefinenormal.blogspot.fi

16. helmikuuta 2017

Inspired by Frozen -kuvaukset



 Riikan ja Marian kanssa iskee aina aika ajoin kuvausbuumi päälle. Tätä Frozen henkistä kuvausta tosin on haaveiltu jo varmaan kaksi vuotta ja vihdoin ja viimein se saatiin toteuttua. 

Tässä siis meidän versiota Frozen tarinasta - tervetuloa mukaan huurteiseen seikkailuun... 😏 

 















10. tammikuuta 2017

Talvista videota

Videolla muunmuassa espanjalaisen käynnin harjoittelua, juoksemisen riemua ja lajitestauksena arktinen vikellys haalareissa -25c pakkasessa ja aivan ankkajäässä. Ihan ei tuossa viimeksi mainitussa kohdannut odotukset ja todellisuus vaikka oli kyllä ihan hauskaa ja ehkä voisi jatkossa kehittää tätä eteenpäin sitten kun voi pukeutua vähän vähemmän jäykkiin vaatteisiin. 😂 Alkaa selvästi innostuseni voimisteluun rantautua myös hevostelu hetkiin, mutta onpahan vaihtelua tavan työskentelylle. 😏

30. joulukuuta 2016

Pieni ponityttö



Saatiin pieni ponityttö pitkästä aikaa mukaan tallille. Amppa on aivan mielettömän hellyyttävä pikku-neiti. On ilo katsella neitiä heppojen kanssa ja Kaapo hoisikin työnsä neidin ratsuna oikein esimerkillisesti. 







Aksun kanssa treenattiin vähän puomeja ja onnistuttiin ensimmäistä kertaa espanjalaisessa käynnissä selästä käsin. Aiemmin ruuna ei ole tuntunut tuohon valmiilta, sillä se ei ole ymmärtänyt mitä yritän pyytää. Toissapäivänä vahvistettiin apuja maastakäsin ja volá - se toimi selästä hyvin pienin avuin. Oon niin iloinen mun hienosta hevosesta!